Pitkään olen jo ajatellut aloittaa oman blogin ja vihdoinkin sain itsestäni niskasta kiinni ja sain tämän aikaseksi. Eli aluksi haluan kertoa itsestäni, että tiedätte "kuka" olen.

 

Kuka olen?

 

Olen yli 20 vuotias mies tässä vaiheessa ja asun Suomessa. Opiskelen tällä hetkellä liiketaloutta ja valmistun tämän vuoden keväällä/kesällä. Olen kiinnostunut ihmisistä, musiikista ja viihdyn hyvien leffojen, musiikin, kavereiden ja videopelejen parissa. Musiikista vielä sen verran, että nautin siitä aivan suunnattomasti ja haluan kuunella uusia mielenkiintoisia bändejä eri genreistä (siis kuuntelen lähes laidasta laitaan eri artisteja) yritän myös itse tehdä biisejä ja soitella. Tällä hetkellä soitan enimmäkseen kitaraa silloin tällöin omaksi ilokseni, toivon että kun saan enemmän rahaa voisin ostaa itselleni myös kosketinsoittimet.

 

Mitä löydät tästä blogista?

 

Kuten sanoin että olen halunnut aloittaa blogin jo jonkin aikaa, mutta en ole saanut sitä aikaseksi vielä. Mutta se tulee muuttumaan tänään. Eli haluan purkaa ajatuksiani tässä blogissa eri asioiden suhteen. Nämä ajatukset pyörivät minun mielessäni hyvin usein ja olen halunnut puhua näistä asioista kavereiteni kanssa, mutta minulla on sellainen luonne etten saa aikaiseksi kunnon keskustelua aina muiden kanssa kasvottain tai myöskään internetin välityksellä suorassa keskustelussa. Joten turvaudun anonyymiin ja sen suomaan "suojaan". Tämän avulla pystyn sanomaan mitä minulla on mielessä, vaikka voi olla että jotkut tutut saattavat löytää tämän blogin ja tunnistamaan minut.

 

Sen verran vielä että pyrin kirjoittamaan uudestaan blogiin kerran viikossa tai viimeistään parin viikon jälkeen. Mutta nytten aiheeseen.

 

Itsekkyys

 

Tämä oli eilen mielessäni hyvin paljon. En tiedä mistä tämä ajatus tuli, mutta aloin miettimään mitä itsekkyys merkitsee minulle ja mitä mieltä olen asiasta. Itsekkyys asuu meissä kaikissa ja puskee usein pinnalle, mutta onko siitä vain haittaa? Siis yleensä puhutaan, että ihmisten pitäisi olla enemmän epäitsekkäitä ja auttaa muita, mutta mielestäni itsekkyys ja epäitsekkyys ei ole niin yksinkertaista. Aloin ensimmäisen kerran ajattelemaan tätä aihetta uudestaan kun eräässä yhteisössä kysyttiin itsekästä tekoa ja menin möläyttämään sinne "Jokainen teko on itsekäs, koska mitä tahansa teet haluat saada siitä jotain itsellesi.". Tällä tarkoitan sitä, että vaikka teetkin jonkun epäitsekkään teon mielestäni saat silti siitä itse edes hyvää mieltä, joka kumoaa itsekkyyden. Eli saat siitä edes jotain irti. Ajattelin siis että epäitsekäs teko on jotain mistä itse ei saa mitään takaisin, eli teko joka auttaa muita, mutta itse murtuu siinä samalla. Mutta joku vastasi minulle samassa keskustelussa "Tuosta voi olla montaa mieltä." ja se sai minut ajattelemaan omaa kantaani asian suhteen, ts. tulkitsin sanan väärin mielestäni.

 

Tällä hetkellä uskon ymmärtäväni mitä epäitsekäs tarkoittaa. Sitä että uhraa omaa aikaansa tai muuta toisten hyväksi. Se on kyllä vaikea selittää mitä ajan takaa tuolla lauseella, eli vastapainoksi sanon että itsekäs *doh* ajattelee vaa omaa etuaan kokoajan. Mutta en sano sitä että itsekkyys olisi pahasta. Minun paras suhteeni meni siinä vaiheessa pieleen, kun olin epäitsekäs lähes kokoajan. En siis syytä toista osapuolta vaan itseäni siinä asiassa. Kun olin tämän henkilön kanssa, uhrasin monia asioita vain hänen vuokseen. Siis lintsasin välillä koulusta ollakseen hänen kanssaan, koska minä tunsin että hän haluaa, että olen hänen kanssaan juuri sillä hetkellä. Joten unodin velvollisuuteni usein koulun ja kavereiden suhteen hänen vuokseen, mutta siitä vain koitui ongelmia. Loppujenlopuksi kun älysin että tarvitsen myös aikaa itselleni niin se oli liian myöhäistä. Vaikka rakastinkin häntä ja halusin olla hänen kanssaan, niin tarvitsin myös omaa aikaa itselleni, eli olla itsekäs, ja loppujen lopuksi hän säikähti tätä puolta minussa ja tämän jälkeen meidän välille alkoi syntyä kitkaa.

 

Tosin ei ole hyvä olla kokoajan myös itsekäskään, koska se vain nostaa vihaa muissa sinua kohtaan. Monet asiat on mennyt myös pieleen sen vuoksi että joku henkilö on ollut hyvin itsekäs ja ei ole ajatellu muiden tunteita ja muita asioita, siis ihan johto tasolla ja tämä myös näkyy hyvin paljon yritysmailmassa, siis ihan siellä korkeimissa palkeissa. Jos ihmiset olisivat vähemmän itsekkäitä niin mailma todella olisi parempi paikka. Mutta mitä ihmettä, alanko puhumaan itseäni pussiin tämän heiton suhteen? En mielestäni.

 

Mitä tarkoitin tuolla viimeisellä lauseellani on että ei pidä olla itsekäs, mutta ei pidä olla epäitsekäskään kokoajan. Siis palatakseni tuohon suhde sähellykseen, niin se että olin aina niin epäitsekäs, oli tuhota minut (kirjaimellisesti). Siis olin aivan hajallaan kun älysin mitä kaikkea olin valmis tekemään hänen vuokseen ja kun tein jotain omaksi hyväkseni sain vain toruja yleensä. Tämän vuoksi mielestäni epäitsekkyyden ja itsekyyden välille pitäisi koittaa tehdä tasapaino sillein, että esim. suhteessa toinen ymmärtää toisen tarvitsevan myös omaa aikaa ja olla itsekäs. Siis jokaisen pitäisi löytää tasapaino noiden kahden välillä, jotta saisi asioita tehtyä omaksi vuoksi ja myös muiden hyväksi. Itse olen koittanut löytää tätä tasapainoa pitkään ja jos onnistun pitämään nämä ajatukset mielessäni uskon, että pystyn elämään omaa elämääni ja myös piristämään muiden elämää siinä samassa, enkä tee enään samoja virheitä kuin menneisyydessä olen tehnyt.

 

Loppupuhe

 

Haluan kiittää kaikkia jotka jaksoivat lukea loppuun asti ja saivat siitä selvää ja ymmärsivät mitä halusin kertoa tässä kirjoituksessa. Myönnän sen, että en kerro kaikkea aina aivan selvästi niin, jotta muut ymmärtävät. Koitin kuitenkin parhaani ;D Toivottavasti myös luet myöhempiä kirjoituksiani. Toivon myös teidän kommentoivan tätä kirjoitusta jos siltä tuntuu.