Heipä hei taas. Tässä tuli pidettyä pitempi tauko kirjoittamisesta syystä tai toisesta (yksi oli, että olin lomalla ja aivot olivat nollassa). Mutta nyt taas yritän vuodattaa tekstin, joka käsittelee ajatuksiani samaistumisesta. Aihe on kyllä sinänsä laaja käsite ja eniten kirjoitan samaistumista esimerkiksi kappaleeseen, joka heijastaa omia tunteita sillä hetkellä yms.

 

Itse olen huomannut, että valitsen mitä kuuntelen sen mukaan, minkälainen fiilis on sillä hetkellä. En siis tee sitä tietoisesti vaan, kun soitin on sufflella, selailen useita kappaleita läpi ennen kuin löydän jotain mitä jaksan kuunella. Hetken kun olen kuunnellut samankaltaisia kappaleita älyän niiden heijastavan juuri sen hetken tunnelmaa tai tunteita. Välillä tämä on hyvä juttu, esim. olen hyvällä tuulella ja kuuntelet musiikkia, joka sopii siihen tai muuten vain hyvää musiikkia, joka jaksaa piristää. Se ruokkii sitä tunnetta ja olen vielä paremmalla tuulella. Sama koskee tietenkin päinvastaista musiikkia, eli on surullista musiikkia ja surullisia tunteita. Senkin olen huomannut, kun koittaa piristää itseään jollain hyvällä kappaleella tai musiikilla niin siitä vain ärsyyntyy, eikä jaksa kuunella sellaista musiikkia, vaikka ehkä haluaisi saadakseen nostettua mielialaa.

 

Myös elokuvissa ja muissa televisiosarjoissa samastun joihinkin aiheisiin (miksei myös kirjoissa ja yleensäkkin tarinoissa). Eli jos minulla on humoristinen olo niin tottakai katson jonkin huumori elokuvan näin esimerkkinä, ja saan siitä paremmat naurut. Mutta jos on allapäin, niin ei ne aina jaksa piristää vaan pelkästään ärsyttävät. Tosin aina ei ole näin. Eli päinvastoin kuin musiikissa, niin välillä jotkin elokuvat ja sarjat saavat nostettua mieltä paremmalle tasolle.

 

Mainittakoon mieltä, koska kirjoitanhan samaistumisesta niin niillä hetkillä etsii ympärilleen ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella ongelmien, tunteiden ja muiden asioiden suhteen. Näin on helpompi puhua kun pystyy samaistumaan ja juttu luistaa ehkäpä paremmin.

 

Sekin on minusta hauskaa, että jos on jokin ongelma niin kaikessa näkee sen teeman mikä ongelma on. Otetaan esimerkiksi kokeet alkavat stressata niin radiossa, uutisissa ja kaikkialla ympärillään huomaa enemmän ja enemmän koe aiheisia puheita yms. Yleensä tämän jälkeen alkaa miettimään, että miksi juuri nyt kaikessa pitää olla esillä se ongelma mikä itselläkin on. Mutta omasta mielestä tämä vain johtuu siitä, koska se ongelma on juuri esillä ja sen vuoksi alkaa alitajuisesti kiinittämään huomiota juuri siihen aiheeseen ja tämän jälkeen kuvittelee, että kaikkialla kuulee vain siitä. Sama koskee jos on kiinostunut ja innostunut jostain, mutta enimmäkseen ongelmissa tämän huomaa.

 

Vaikka tuo viimeinen asia ei ollut suoranaisesti samaistumista(?) niin minusta se sopi tähän aiheeseen jotenkin. Mutta oli taas hauska purkaa ajatuksiani asioista ja kiitän jälleen, jos jaksoitte lukea tekstini loppuun asti.