Hei taas.

Tämä tulee vähän aikaisemmin kuin luulin. Tarkoitan tätä, että kirjoitan taas uudelleen näin pian. En sinänsä haluaisi, koska pelkään minun aiheiden, joista haluan puhua, loppua liian pian, mutta kaiketi keksin niitä lisää jossain vaiheessa.

Mutta asia mistä haluan mumista tänään on se kun tunteet ottavat järjestä vallan. Toisin sanoen jos järki ja tunne vetäis nyrkkeily matsin välil ni tunteet vie sen 6 - 0 yleensä eikä järellä ole mitään vastaan sanottavaa (jollei osaa hallita tunteita tietyissä tilanteissa). Tämä on kyllä hauska yhtälö, siis siinä mielessä kumpaa pitäisi seurata? Tästä voisi kehitellä vaikka kuinka monta esimerkkiä. Paras esimerkki on kun kyse on rakkaudesta. Kaikkihan ihastuu toiseen jossain vaiheessa ja silloin tunne elämä täyttyy kukkasilla jne, mutta hei... Sitten sieltä puskee järki joka alkaa heittää ajatusta "Ei toi ikin tuu onnistuu, et sinä edes pidä tuollaisista henkilöistä" tai muuta sellaista. Siihen sitten tunteet pistää vastaväitettä lähes ilman perusteita, mutta voimakkaasti (riippuen tietenkin henkilöstä). Toinen voisi olla väkivalta purkaus, mutta järki sanoo että siitä vain joutuu vaikeiksiin.

 

On vaikea sano kumpaa pitäisi seurata ja milloin. Itselläni monta kertaa on tapahtunut, (varsinkin kun olen ihastunut), niin tunne ja järki alkaa painimaan keskenään. Tunne toista kohden elää hyvin kauan, siis minulla on kaveri johon olin ihastunut hyvin kauan. En nyt muista kuinka kauan näin äkkiseltään, mutta kuitenkin. Monesti siinä yhtälössä tunne ja järki kamppaili keskenään useasti. Järki voitti usemman kerran ja aina kun tunne voitti niin silloin tuli tappio toiselta osapuolelta. Tästä syystä olen iloinen että järki kamppailee näissä tilanteissa, koska kerran tämä henkilö teki siirron minua kohti. Siis kun tämä henkilö koitti suudella minua. Minulla oli vielä silloinkin tunteita häntä kohtaan, mutta hän oli varattu ja hyvin humalassa joten torjuin hänet siinä vaiheessa. Eli tiesin että se olisi ollut väärin sillä hetkellä joten järki otti ohjat vaikka tunteet halusivat sitä suudelmaa ja hänen läheisyyttä, mutta hyvin näin.

 

Mutta kuten sanoin kumpaakin kuitenkin tarvitaan. Tunteet tekevät meistä ihmisen ja auttaa myös monissa tilanteissa. Viha ja rakkaus ovat minusta voimakkaimpia tunteita mitä ihmisellä voi olla. Rakkaus on minusta hienoin tunne mitä ikinä on noista kahdesta. Se nostaa ihmisen mielen ilmaan ja aivan uusiin ulottuvuuksiin, siis paras fiilis mitä ikinä on minun mielestäni. Tosin se vaatii aina riskin, siis uskaltaako vuodattaa tunteet toiselle. Aika kliseistä varmasti, mutta kutsun tätä rakkauden uhkapeliksi, jos voitat sen jälkeen on mahtava fiilis, mutta jos häviät niin olet täysin murtunut. Tässä vaiheessa järki juuri puskee peliin kysymällä "Oletko varma että tämä tulee toimimaan? Jos se ei toimi niin murrut siinä tapauksessa."

Viha taas on hyvin voimakas tunne ja puskee yleensä järjen täysin taka-alalle. Se vain ottaa vallan yleensä jollei osaa tunnistaa milloin tämä tapahtuu. Järki vain voi vaikuttaa juuri ennen vihanpurkausta, mutta harvoin sitä pystyy kontroloimaan kunnolla.

Loppujenlopuksi kumpaakin pitää kuunella tasapuolisesti ja jos hyvät tunteet ottavat vallan sanoisin, että pitäisi unohtaa järki, ei muuten etene elämässä.

Mutta, kiitos jälleen jos jaksoitte lukea tämän loppuun ja toivottavast saitte siitä jotain selvää ^^ joskus taas kirjoittelen.