Kuten otsikko viittaa, aiheena on ne montut mitkä muistetaa, mutta silti kompastutaan niihin.

 

Eli tästäkin on esimerkki. Minulla on kaveri, joka kerran ihastui erääseen henkilöön. No hän oli hieman ujomman puoleinen, mutta pikkuhiljaa sai kerttyä rohkeutta tekemään parempaa tuttavuutta tämän ihastuksen kanssa. Tosin se oli jo liian myöhäistä, koska tämä ihastus oli itse ihastunut toiseen henkilöön. Pahinta ehkä siinä oli, että kaverini joutui olemaan ihastuksen tukena, kun tämän ihastus kysyi neuvoja miten hänen pitäisi toimia eri tilanteissa tämän toisen henkilön kanssa. Kaverini luovutti, koska ajatteli, että hänen ihastuksellaan ei ole tunteita häntä kohtaan, koska hän niin kiihkeästi aina kertoo tarinaa tästä hänen ihastuksen kohteestaan. Vaikka kaverini olikin ihastuksen tukena aina kun oli tarvis, niin hän murtui pahemmin aina kun puhui tämän henkilön kanssa johon oli ihastunut. 

 

No loppujen lopuksi hän pääsi tästä yli vaikka siinä kestikin kauan ja aina kun hänen ihastuksensa joutui taas ongelmiin kun vanhat tunteet puskivat läpi. Mutta hän sanoi minulle, että "Opin kyllä tästä. Jos näin käy uudestaan, niin osaan hillitä itseni." Tosin toisin kävi, koska hän joutui miltein samankaltaiseen tilanteeseen, vielä lähes samanlaisen henkilön kanssa. Onneksi kuitenkaan hänen ei ole nyt tarvinnut olla tämän toisen henkilön tukena. Tosin aina kun hän kuulee tämän uuden ihastuksensa puhuvan toisesta henkilöstä hän jälleen murtuu. Hänellä jopa on nykyään vaikea katsoa uuden ihastuksen kasvoja, koska hänen tunteensa vetävät vuoristorataa ja muistuttaa edellisestä kerrasta kun tämä kävi.

 

Aika sekavaa kirjoitusta juu. Mutta mikä siinä on, kun jotkut meistä aina tekevät ne samat virheet uudestaan ja uudestaan, vaikka olemme kokeneet miten ne tehdään tai miten niistä päästään eroon. Varsinkin tunne tasolla juuri tuo miten niistä pääse yli on hyvin vaikeaa. Itselläkin on monia asioita mitä teen väärin ja usein, ja toistuvasti. En tiedä onko se ihmisluonteessa joillakin ihmisillä, että he taipuvat tekemään samat asiat yleensä väärin vaikka kantapään kautta oppinut ettei se tule onnistumaan. Mietin myös onko se osittain jääräpäisyyttä, että ajautuu samankailtaiseen tilanteeseen kerta toisensa jälkeen vain sen vuoksi, että voi sanoa itselleen "kyllä opin virheistäni ja tällä kertaa teen oikein".

 

En kyllä tiedä oikeaa vastausta tähän mietteeseen. Pitäisikö näitä tilanteita välttää? Pitäisikö ne kohdata? Ja jos ne kohtaa mitä pitäisi tehdä, eli muistaako vanhat virheet ja tällä kertaa tekee asiat oikein? Kaiketi se on henkilökohtaista miten toimii näissä tilanteissa. Mutta jotenkin jotkut ihmiset vain ajautuvat samoihin ongelmiin lähes tietoisesti aina välillä vaikka tietävät, että siitä on vain haittaa heille ja kun on liian myöhäistä siitä on vaikea päästä irti.

 

Tämä kyllä on todella vaikea aihe kirjoittaa selvästi minun ajatuksen juoksulla. Mutta toivon että jos jaksoitte jälleen lukea, saitte selvää kirjoituksistani ymmärsitte mitä tarkoitin. Kiitos ja toivottavasti luet uudelleen.